Tätä blogia aloittaessani kirjoitin tietoihini, että meidän perheeseen kuuluu kolme kissaa ja yksi koira. Noin kaksi kuukautta sitten jouduimme viikon sisään lopettamaan ensin koiramme ja sitten yhden kissoistamme.
Viime kuussa perheemme kuitenkin kasvoi taas, kun meille tuli eläinsuojelun kautta kahdeksanvuotias poikakissa nimeltään Konna.
Tänään olemme jälleen siinä pisteessä, että joudumme luopumaan yhdestä kissastamme, siitä aivan ensimmäisestä yhteisestä lemmikistämme, Lindasta, joka täyttäisi ensi kuussa 20 vuotta.
Kaksikymmentä vuotta kissoja ja koiraelämää
Näiden 20 vuoden aikana meillä on ollut yhteensä kuusi eri kissaa ja yksi koira. Jokainen heistä on ollut omanlaisensa yksilö, ja jokaisesta luopuminen on ollut aina hyvin raskasta.
Koirissa ja kissoissa on molemmissa omat hyvät puolensa. Koira on usein sosiaalisempi eläin, joka kaipaa ja haluaa enemmän ihmisen seuraa, kun taas kissa on itsenäisempi, ja sen rakkaus ja huomio täytyy ansaita.
Sumin menetys ja ajatus suunnitellusta lopetuksesta
Kun jouduimme pari kuukautta sitten lopettamaan koiramme Sumin, se sattui enemmän kuin mikään muu ennen sitä. Sumin sairastuminen eteni hyvin nopeasti vain muutamassa päivässä.
Olen monesti miettinyt, että olisi helpottavaa pystyä ennakoimaan lemmikin lähtö. Että olisi aikaa viettää viimeiset päivät kunnolla yhdessä ja hyvästellen, suunniteltu eutanasia tavallaan. Ajattelin sen olevan jonkinlaista luksusta verrattuna siihen, kun lopetuspäätös tulee äkisti vakavan sairastumisen vuoksi.
Lindan aika
Linda on ollut hyvin itsetietoinen kissa, joka on aina tiennyt oman arvonsa. Hän on meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki ja on alusta asti ottanut paikkansa perheen pomona, ehkä siksi, että on ollut myös vanhin. Vaikka Linda on ollut itsepäinen ja määrätietoinen, hän on osannut olla yhtä aikaa myös lempeä ja leikkisä.
Lindalla on kaksi lempilelua, pieni vihreä pehmokrokotiili ja toinen vihreä pehmolohikäärme, joita hän on vuosien varrella kannellut eri paikkoihin, kuten juomakupille, ruokakupille tai pedille. Niitä voisi sanoa hänen pennuikseen, sillä Linda on kohdellut niitä hellästi ja pitänyt ne aina lähellään.
Lindaa on kutsuttu leikkisästi myös ”eräjormaksi”. Hän on nauttinut ulkona käymisestä kaikissa sääolosuhteissa ja ollut aina ensimmäisenä menossa ulos, oli sää tai lämpötila mikä tahansa. Toisaalta hän on usein tullut myös ensimmäisenä sisään, koska mukavuudenhaluisena kissana hän rakasti lämpimiä petejä ja pehmeitä peittoja.
Linda on aina ollut kiinnostunut ruoasta ja erityisesti myös ihmisten ruoasta. Hän on vuosien varrella onnistunut maistamaan salaa lautasilta muun muassa näkkileipää, juustoa, leikkeleitä ja pullaa. Melkein kaikki ruoka tuntui hänelle kelpaavan, vaikka hän olikin samalla hyvin valikoiva siitä, mikä kissanruoka kelpasi omaan kuppiin. Joskus toisen kissan ruoka näytti kiinnostavan enemmän kuin oma, ja silloin saatettiin vaihtaa kuppeja lennossa.
Linda on ollut myös sylikissa, joka nautti siitä, että hänet nostettiin syliin ja silitettiin. Sen sijaan lapsista hän ei ole koskaan oikein välittänyt, ja on joskus jopa raapaissut, jos joku utelias pieni käsi on tullut liian lähelle.
Nyt vanhin kissamme Linda on menossa tänään suunniteltuun eutanasiaan, joka on ollut meidän oma, harkittu päätöksemme. Toisin kuin muut lemmikkimme, Linda on elänyt muita pidempään ja välttynyt suuremmilta sairauksilta.
Toki hänelle on iän myötä tullut monia terveysongelmia, mutta niistä on aina selvitty eläinlääkärikäyntien, sopivan ruokavalion ja lääkityksen avulla. Nyt olemme kuitenkin tulleet siihen pisteeseen, että Lindan elämä ei enää ole sellaista kuin kissan elämän pitäisi olla.
Kotimme on täynnä erilaisia portaita, jotka olemme rakentaneet helpottamaan Lindan liikkumista, sillä hän ei ole enää pystynyt hyppimään kunnolla. Nyt nivelsairaus on edennyt niin pitkälle, ettei Linda enää pysty käymään hiekkalaatikolla siististi. Hän sotkee usein takapuolensa ja tassunsa, ja me olemme joutuneet pesemään ja puhdistamaan häntä lähes päivittäin.
Linda on myös pissannut alleen pedillään ollessaan ja jopa pudonnut paikoista huonon liikkuvuuden vuoksi. Nämä päivittäin toistuvat ongelmat eivät ole kissalle enää mukavia, ja siksi olemme päätyneet tekemään tämän vaikean päätöksen.
Luopumisen aika
Päätöksestä on nyt kulunut muutama päivä, ja tämä aika on ollut hyvin haikeaa ja surullista. Ei voi sanoa, että suunniteltu luopuminen olisi helpompaa kuin äkillinen, sillä odottaminen on vain toisenlaista surua.
Usein lemmikin lopettamisen yhteydessä tulee mieleen, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Kaikki sairauden syyt eivät aina selviä täysin ilman lisätutkimuksia, mutta niilläkin olisi usein vain pieni mahdollisuus antaa lisää aikaa.
Olemme aina pyrkineet ajattelemaan niin, ettemme halua lemmikkien kärsivän turhaan. Siksi äkillisissä tilanteissa olemme mieluummin päästäneet heidät lepoon kuin pitkittäneet kipua.
On tärkeää myös osata kuunnella eläinlääkäreitä. Silloin kun he ottavat eutanasiavaihtoehdon puheeksi, niin kyse on hyvin vakavasta asiasta.
Mitä lemmikit ovat opettaneet
Minulla ei lapsena koskaan ollut lemmikkejä, vaikka olisin niitä toivonut. Perheessämme oli monta allergista, ja myös minä sain allergisia oireita koirista ja kissoista. Kun tutustuin nykyiseen puolisooni, hän oli tottunut elämään eläinten keskellä. Heidän kotonaan oli lehmätila, ja lehmien lisäksi siellä oli koira, kissa ja undulaatti.
Kun muutimme yhteen asumaan, kävi nopeasti selväksi, että puolisoni halusi meille yhteisiä lemmikkejä, jotta koti ei tuntuisi niin tyhjältä. Pian hankimmekin Lindan vähän ennen joulua, ja minä sain alkaa opettelemaan kaiken lemmikin pitoon liittyvän. Yritin lukea netistä ihmisten kokemuksia ja ohjeita kissoista, ja jostain sain ajatuksen, että kissa voisi nukkua yön wc:ssä. Jo ensimmäisenä yönä kävi kuitenkin selväksi, ettei se tulisi Lindan kanssa onnistumaan. Hän maukui niin kauan, että päästimme hänet ulos, ja siitä lähtien Linda on nukkunut meidän kanssamme tai omassa pedissään.
Lemmikkien pitäminen on tuonut paljon lämpöä ja rakkautta perheeseemme. Ne ovat myös opettaneet meille vastuuta ja sitoutumista. Vaikka emme ole voineet aina matkustella ulkomailla kuten monet muut, lemmikit ovat antaneet meille paljon enemmän sisältöä elämään kuin yksikään viikon loma voisi tarjota.
Lemmikit ovat saaneet meidät myös arvostamaan eläinsuojelutyötä. Haluamme tukea sitä aina mahdollisuuksien mukaan tekemällä raha- ja ruokalahjoituksia paikalliselle yhdistykselle. Vaikka lemmikistä luopuminen on raskasta ja suru voi kestää pitkään, ne vuodet, jolloin olemme saaneet jakaa elämämme heidän kanssaan, ovat kaiken sen arvoisia.
Aina löytyy uusia kissoja ja koiria, jotka tarvitsevat kodin ja rakkautta. Ja me haluamme olla sellainen koti, jossa ne saavat sen.
