Kärsin pitkään lukujumista, mutta sitten yhtäkkiä törmäsin kirjaan, joka vei täysin mukanaan.
Olen jo parin vuoden ajan yrittänyt lukea Siilo-trilogian toista osaa. Olen aloittanut sen varmaan neljä kertaa uudestaan, koska ehdin aina unohtaa sen, mitä olin aiemmin lukenut. Kirjasta on muodostunut minulle jonkinlainen ylitsepääsemätön este. Vaikka tarina kiinnostaa, en jostain syystä saa itseäni tarttumaan siihen kunnolla.
Eräänä päivänä selailin kirjastoni tarjoamaa e-aineistoa ja päädyin asentamaan Android-tabletilleni E-Kirjasto-sovelluksen, joka tuli tarjolle tänä vuonna. Sovelluksen kautta voi lukea useita lehtiä, lainata tavallisia e-kirjoja sekä kuunnella äänikirjoja. Kirjojen selaaminen on kuitenkin hieman hankalaa: aikuisten kaunokirjallisuus on niputettu yhteen ilman alakategorioita, mikä tekee kiinnostavan sisällön löytämisestä vaikeaa, ellei tiedä etukäteen, mitä etsii. Aineiston laajuutta on myös vaikea hahmottaa. Esimerkiksi Stephen Kingiltä löytyy useita englanninkielisiä äänikirjoja, mutta ei lainkaan suomenkielistä sisältöä, ei edes yhtä e-kirjaa. Tuntuu oudolta, että näin merkittävä kirjailija puuttuu kokonaan.
Murhabotti herättää lukemisen ilon
Mutta eksyn taas aiheesta. Palataan siihen lukujumiin.
E-Kirjastoa selatessani huomasin Martha Wellsin kirjoittaman kirjan Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1. Muistin, että Apple TV:lle oli tänä vuonna tullut samanniminen sarja, jonka olen aikonut joskus katsoa. Scifi ja robotit kiinnostavat, joten latasin kirjan, kun se kerran oli lainattavissa. En varsinaisesti aikonut lukea sitä kokonaan, halusin vain kokeilla, miltä se tuntuu. Yllätyksekseni teksti vei mukanaan, ja sain luettua koko kirjan kolmessa päivässä, pienissä pätkissä.
Kirjan päähenkilönä on turvallisuusandroidi SecUnit, eli Murhabotti. Hänen tehtävänään on suojella ihmistutkijoita heidän tutkimusmatkoillaan. Toisin kuin muut botit, Murhabotti on hakkeroinut oman hallintajärjestelmänsä, mikä on antanut hänelle tietoisuuden ja itsenäisyyden. Hän teeskentelee edelleen olevansa tavallinen botti, mutta yksin ollessaan katsoo saippuasarjoja, eikä pidä työstään eikä ihmisten seurasta. Silti, kun tilanne vaatii, hän toimii ja auttaa ihmisiä parhaansa mukaan.
Murhabotin vaikeus sosiaalisissa tilanteissa on helppo samaistumiskohde. Itsekin tunnen toisinaan tarvetta vetäytyä yksin ja uppoutua sarjojen ja elokuvien maailmaan. Todellisuus voi olla raskas, ja fiktiosta löytyy usein helpompi ja rentouttava maailma.
Murhabotin päiväkirja oli niin mielenkiintoinen ja hauska, että se oli pakko ahmia kerralla läpi. Tällaisia kirjoja on harvassa. Sen jälkeen yritin jälleen tarttua Siilo-trilogian toiseen osaan. Pääsin siinä vähän eteenpäin, mutta innostus hiipui taas, ja lukeminen jäi. Kokeilin myös paria muuta kirjaa, mutta ne eivät vain yksinkertaisesti kiinnostaneet tarpeeksi.
Säilytystila loppuu
Olen vuosien varrella hankkinut halpoja kirjoja tarjouksista ja kirppiksiltä. Sellaisia joiden aiheet kiinnostavat, mutta harvan olen oikeasti lukenut. Esimerkiksi Stephen Kingin kirjoja olen kerännyt jo pitkään, mutta en ole lukenut niistä vielä yhtäkään.
Kirjoja alkaa olla jo sen verran, että säilytystila loppuu. Kaikki hyllyt ovat täynnä, ja kirjoja on pitänyt alkaa tunkemaan kaappeihin muiden tavaroiden sekaan.
En tiedä, tuleeko minusta koskaan ”kunnon” lukijaa, vai onko se vain jokin haavekuva itsestäni, jollaisena haluaisin olla. Ehkä ajattelen, että jos internet joskus katoaa, minulla ainakin riittää luettavaa. Tai ehkä kerään kirjoja vain siksi, että ne ovat kauniita esineitä, hienon näköisiä hyllyssä.
Nyt olen aloittanut Murhabotin päiväkirjat -sarjan toisen osan. Se ei ole koukuttanut ihan samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta aion ehdottomasti yrittää lukea sen loppuun. E-Kirjaston laina-aika on vain 14 vuorokautta, mikä ei tunnu kovin pitkältä. Suosittelen kokeilemaan sovellusta, jos oma kirjastosi tai kuntasi on mukana palvelussa.
Vastaa