Zombielokuvat ovat pitkään olleet oma suosikkigenreni. Kuten kunnon avaruusoopperat, niitä ei kuitenkaan tule kovin usein. Merkittävimmät omat suosikit pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Uudet leffat ja jatko-osat tulee aina tsekattua, mutta useimmiten kotisohvalta käsin, kun puolisoni ei jostain syystä arvosta näitä elokuvia.
Vastikään leffateatterissa oli 28 vuotta myöhemmin -elokuva, joka ei suoranaisesti kerro zombeista vaan ”tartunnan saaneista”. Luen sen kuitenkin suoraan muiden zombie-elokuvien joukkoon, käytettiin sitä sanaa tai ei.
28 päivää & viikkoa myöhemmin
Ensimmäisestä elokuvasta on kulunut jo 23 vuotta ja toisesta 18 vuotta, eli aikaa on kyllä kulunut, mutta ei aivan 28 vuotta kuten elokuvan nimessä viitataan.
Ensimmäinen elokuva (28 päivää myöhemmin) oli puhdasta selviytymistä, jossa päähenkilö Jim herää tyhjästä sairaalasta oltuaan jonkin aikaa koomassa. Juoni voi kuulostaa tutulta, koska se toistuu myöhemmin myös The Walking Dead -sarjan aloitusjaksossa. Tartunnan puhkeamisesta on kulunut 28 päivää. Muuten autiossa Lontoossa Jim törmää tartunnan saaneisiin ja muihin selviytyjiin, joiden kanssa hän yrittää löytää turvapaikkaa.
Toisen elokuvan kohdalla, 28 viikkoa tartunnan puhkeamisesta, melkein koko Britannian väestö on kuollut raivoviruksen johdosta, ja Yhdysvaltain johtamat Nato-joukot alkavat ylläpitää Lontoon alueella turvavyöhykettä, jonne tuodaan brittiläisiä selviytyjiä, toisin sanoen pakolaisia. Elokuvan keskiössä on perheenisä Don ja hänen kaksi lastaan. Don kärsii tunnontuskia siitä, että on jättänyt vaimonsa kuolemaan tartunnan saaneiden hyökätessä heidän kotiinsa. Lapset päättävät paeta turvavyöhykkeeltä käymään vanhassa kodissaan ja löytävätkin sieltä äitinsä, joka onkin immuuni tartunnalle ja sen vuoksi selvinnyt hyökkäyksestä. Äiti viedään turvavyöhykkeelle karanteeniin, jossa Don vierailee hänen luonaan, suutelee tätä ja saa itselleen tartunnan, koska äiti onkin viruksen oireeton kantaja. Virus leviää nopeasti turvavyöhykkeellä aiheuttaen kaaosta, ja tästä alkaa taas ensimmäisen elokuvan kaltainen selviytymistaistelu. Elokuva päättyy siihen, että viruksen kerrotaan levinneen myös Manner-Eurooppaan.
Juoni
Elokuvan premissi on se, että tartunta on saatu suljettua Britanniaan, joka on pysyvästi karanteenissa ja muut Euroopan valtiot partioivat aluevesiä.
Pienellä saarella elää ihmisjoukko, joka tuntuu elävän melko turvallista elämää ja saarelle pääsee ainoastaan laskuveden aikaan. Heillä on varusteita ja he kasvattavat omaa ruokaansa. Mantereella kuitenkin käydään etsimässä ja noutamassa lisää varusteita, polttoainetta ja opetetaan nuorimmaisia tappamaan tartunnan saaneita. Elokuvan keskiössä on perhe, jonka ainoa lapsi on tullut siihen ikään, että hänen on aika alkaa käymään mantereella ja oppia myös tappamaan.
Elokuvan ensimmäiset kaksi kolmasosaa kulkevat niin kuin elokuvalta odottaisikin. Yksi poikkeus on kuitenkin edellisiin osiin: nyt reilu 20 vuotta myöhemmin tartunnan saaneita on kolmea erilaista tyyppiä; hitaasti maata pitkin ryömivät lihavat tartunnan saaneet, nopeasti juoksevat (ne alkuperäiset) ja alfat, jotka ovat ns. laumanjohtajia. Kaikki tartunnan saaneet ovat alastomia. Ilmeisesti vaatteet ovat kuluneet ajan saatossa päältä pois.
On jotenkin kummallista, miten nämä tartunnan saaneet ovat niin hyvin lokeroitu omaan osastoonsa. Hitaasti liikkuvat ja ryömivät ovat myös lihavia, ja alfat on kuvattu suurina ja lihaksikkaina hahmoina. Näitä alastomia tartunnan saaneita sitten hierotaan katsojan naamaan aika paljon ja sukupuolielimiä näytetään häpeilettömästi. Tuntuu, että käsikirjoittajalta ja tekijöiltä puuttuu mielikuvitus siitä, minkälaisia nämä tartunnan saaneet voisivat olla.
Elokuvan viimeisellä kolmanneksella juoni lähtee omasta mielestäni hieman laukalle. Siellä on muun muuassa tartunnansaanut joka synnyttää terveen näköisen lapsen ja tohtori joka tykkää kasata ihmisten luista rakennettuja torneja. Synnytyskohtaus ja tartunnansaaneiden alastomuus häiritsee jonkin verran katsomiskokemusta. Se ei ole sitä mitä zombie-elokuvalta odottaisi tai toivoisi. Elokuvan juoni ei ole tähänkään asti ollut mikään hyvä, eikä se lopussakaan parane.
Elokuvan parhaat kohdat ovat oikeastaan muutaman minuutin pituiset aloitus- ja lopetuskohtaukset, jotka ovat sitä mitä kunnon zombie-elokuvalta toivoisi näkevänsä. Kaikki siinä välissä tapahtuva on jonkinlainen taiteellinen kasa paskaa suoraan sanottuna.
Elokuvan tekijöistä
En muistanut paljoakaan sarjan alkuperäisistä elokuvista, joten piti vähän palauttaa juonta mieleen ja katsoa pari kertausvideota YouTubesta. Odotin kuitenkin kolmannelta elokuvalta jotain samantyyppistä, sanotaanko turvallista zombie-elokuvaa, jossa alku on rauhallinen ja sitten virus leviää aiheuttaen kaaosta. Se mitä sain, oli jotain muuta.
Kun jatko-osa eroaa aiemmista osista paljonkin, niin lähden ensimmäisenä tutkimaan tekijätiimiä ja mitä he ovat tehneet aikaisemmin. Ohjaaja Danny Boyle on ohjannut myös sarjan ensimmäisen osan, eli siltä osin kaiken pitäisi olla kunnossa. Olen nähnyt häneltä myös loistavat Sunshine (2007), Slummien miljonääri (2008), 127 tuntia (2010) ja Steve Jobs (2015) -elokuvat, mutta kymmeneen viimeiseen vuoteen häneltä ei ole tullut mitään merkittävää. T2 Trainspotting (2017) on varmaan sellainen, mutta itselläni on vielä näkemättä sekä alkuperäinen, että tämä jatko-osa.
Seuraavaksi katse, tai syyttävä sormi, kääntyi käsikirjoittajaan Alex Garlandiin. Hän on käsikirjoittanut hyviä arvosteluita saaneet elokuvat Ex Machina (2014), Annihilation (2018), Civil War (2024) ja Warfare (2025). Yksi asia, minkä huomaan omista IMDB-arvosanoistani, on se, että olen antanut näille kaikille elokuville noin yhden pisteen huonomman arvosanan kuin mitä niiden keskiarvo on. Eli en ole pitänyt niistä yhtä paljon kuin muut. Kun muistelen näitä elokuvia, niin ne ovat olleet hienoja kuvaukseltaan ja äänimaailmaltaan, mutta tarina on omasta mielestäni ollut niissä se heikoin kohta, ja sitähän se on myös tässä uudessa 28 vuotta myöhemmin -elokuvassakin.
Jatko-osat
Ilmeisesti elokuvasarjaan tulee vielä kaksi uutta osaa; 28 Years Later: The Bone Temple on jo jälkituotannossa ja ilmestyy ensi vuonna.
Jos elokuvan juoni jatkuu jollakin tavalla siitä, mihin edellinen jäi, niin pientä toivoa on, että siitä tulee parempi, mutta en kyllä pidätä sen vuoksi hengitystäni. Elokuvan käsikirjoituksen (valitettavasti) hoitaa sama henkilö, mutta ohjaajaksi on vaihtunut Nia DaCosta, jonka 10 vuoden työkokemus ohjaajana ei sisällä mitään kovin merkittäviä teoksia.
Annoin tälle 28 Years later -elokuvalle arvosanaksi 5/10.
Vastaa